Miksi harrastan marsuja, ja mikä niissä viehättää?
Välillä törmään kysymyksiin "Mikä marsuissa on parasta?" tai "Miksi juuri marsut?", joten haluan kirjoittaa nyt ihan oman tekstin aiheesta.
Pohjustan hieman lemmikkiharrastukseni historialla:
Alunperin pienempänä, kun minulle ensimmäistä omaa lemmikkiä mietittiin, marsut tuntuivat hyvältä vaihtoehdolta, mm. niiden koon ja sosiaalisuuden takia. Ensimmäiset marsuni olen saanut 9-vuotiaana, eli tähän mennessä marsuja on ollut lähes taukoamatta 6 vuotta. Oli ihanaa omistaa ikiomia lemmikkejä perheen yhteisen koiran lisäksi. Minusta oli kivaa, kun marsut olivat päivällä hereillä ja juttelivat jotain. Ensimmäisten marsujen kanssa kaikki oli paljolti opettelua, mutta näyttelyihinkin uskaltauduin jo hyvin nuorena. Siitä lähtien olen pitänyt kovasti näyttelyissä käymisestä, ja nykyään harrastus onkin jo ihan toisella levelillä.
Marsujen lisäksi vuonna 2016 sain ensimmäisen hamsterini. Napero oli syyrialainen hamsteri, joka eli reilun vuoden ikäiseksi. Sen jälkeen innostuin hamstereista enemmänkin. Keväällä 2017 jouduin jättämään hyvästit Pulla-marsulle, jonka jälkeen ajattelin, että en enää ota marsuja. Hamstereita tuli pari kappaletta lisää, ja harrastukseni niiden parissa syveni. Toinen marsuni oli vanhana jo sokeakin, ja eli lopulta kevääseen 2018.
Pian toisen marsun menetettyäni tuli fiilis, että en yksinkertaisesti osaa elää ilman marsuja. Halusin siis ottaakin niitä uudestaan. Alkusyksystä 2018 kaksi marsupoikaa muuttivat luokseni. Niiden kanssa on ollut alusta lähtien hyvin selkeää ja helppoa. Hamstereita oli vielä kaksi, ja meinasin edelleenkin hommata niitä lisää.
Marsuista tuli minulle hyvin rakkaita ja tärkeitä, ja innostuin niistä aivan eri tavalla kuin ennen.
Marsujen kanssa aloin käymään näyttelyissä aktiivisesti, ja aloin tutustua marsupiireihin. Näyttelyistä tulikin yksi parhaista asioista marsuharrastuksessa. Pian alkoi tuntua jo siltä, että minähän jopa osaan valmistella marsuja näyttelyyn.
Ensimmäinen näyttelyni tänävuonna oli juhlanäyttely Turussa. Luokkia oli monta, ja paikalla oli todella paljon marsuja ja harrastajia. Kyseisessä näyttelyssä minulle iski ihan järkyttävä marsukuume. Aiemmin olin harmitellut, että ei mulla ole tiloja ottaa lisää marsuja. Kaiken lisäksi reissusta palattuani kotona odotti surullinen näky, kun viimeinen syrkkini oli tekemässä lähtöään. Sen jälkeen käytännössä päätin, että otankin jatkossa lisää marsuja.
Myöhemmin alkuvuodesta sain tilaa uusille marsuille, ja aloin suunnitella seuraavan marsukaksikon hankkimista. Siitä alkoikin odotus, joka palkittiin vihdoin heinäkuussa, kun kaksi pientä marsutyttöä tulivat lemmikkilaumani jatkeeksi. Tyttöjen kanssa aloitin myös ulkomuotoluokissa käymisen.
Marsuissa minua viehättää paljon niiden monipuolisuus. Miten paljon uusia asioita niiden kautta pääsee oppimaan, ja kuinka eläintenkin kautta voi saada hyviä ystäviä. Näyttelyihin mennessä tulee aina tosi mukava fiilis, kun ympärillä on ihmisiä, joita kiinnostaa samat jutut kuin itseä. Marsujen rotu- ja värikirjo on iso, ja aina tulee vastaan uudenlaisia marsuja, mistä en aikaisemmin ole kuullutkaan.
Minusta on mukava tulla pitkän päivän jälkeen kotiin, kun kuikut notkuvat herkkuja häkkinsä reunalla. Pääsee irtautumaan muista jutuista hetkeksi ja vain silitellä mukavuudenhaluisia otuksia. Sosiaalisuus onkin marsujen ehdottomasti paras asia. Vaikka usein marsuja saatetaan pitää haastavina ja työläinä, olen huomannut, että ne tylsät ja vaikeatkin asiat ovat helppoja, kun palkintona on tyytyväisiä eläimiä.
Olen oikeastaan löytänyt sen oman lajin, jonka parissa varmasti harrastus jatkuu pitkään. Toivon, että pääsen vielä joskus tulevaisuudessa myös kasvattamaan marsuja!
Pohjustan hieman lemmikkiharrastukseni historialla:
Alunperin pienempänä, kun minulle ensimmäistä omaa lemmikkiä mietittiin, marsut tuntuivat hyvältä vaihtoehdolta, mm. niiden koon ja sosiaalisuuden takia. Ensimmäiset marsuni olen saanut 9-vuotiaana, eli tähän mennessä marsuja on ollut lähes taukoamatta 6 vuotta. Oli ihanaa omistaa ikiomia lemmikkejä perheen yhteisen koiran lisäksi. Minusta oli kivaa, kun marsut olivat päivällä hereillä ja juttelivat jotain. Ensimmäisten marsujen kanssa kaikki oli paljolti opettelua, mutta näyttelyihinkin uskaltauduin jo hyvin nuorena. Siitä lähtien olen pitänyt kovasti näyttelyissä käymisestä, ja nykyään harrastus onkin jo ihan toisella levelillä.
Marsujen lisäksi vuonna 2016 sain ensimmäisen hamsterini. Napero oli syyrialainen hamsteri, joka eli reilun vuoden ikäiseksi. Sen jälkeen innostuin hamstereista enemmänkin. Keväällä 2017 jouduin jättämään hyvästit Pulla-marsulle, jonka jälkeen ajattelin, että en enää ota marsuja. Hamstereita tuli pari kappaletta lisää, ja harrastukseni niiden parissa syveni. Toinen marsuni oli vanhana jo sokeakin, ja eli lopulta kevääseen 2018.
Pian toisen marsun menetettyäni tuli fiilis, että en yksinkertaisesti osaa elää ilman marsuja. Halusin siis ottaakin niitä uudestaan. Alkusyksystä 2018 kaksi marsupoikaa muuttivat luokseni. Niiden kanssa on ollut alusta lähtien hyvin selkeää ja helppoa. Hamstereita oli vielä kaksi, ja meinasin edelleenkin hommata niitä lisää.
Marsuista tuli minulle hyvin rakkaita ja tärkeitä, ja innostuin niistä aivan eri tavalla kuin ennen.
Marsujen kanssa aloin käymään näyttelyissä aktiivisesti, ja aloin tutustua marsupiireihin. Näyttelyistä tulikin yksi parhaista asioista marsuharrastuksessa. Pian alkoi tuntua jo siltä, että minähän jopa osaan valmistella marsuja näyttelyyn.
Ensimmäinen näyttelyni tänävuonna oli juhlanäyttely Turussa. Luokkia oli monta, ja paikalla oli todella paljon marsuja ja harrastajia. Kyseisessä näyttelyssä minulle iski ihan järkyttävä marsukuume. Aiemmin olin harmitellut, että ei mulla ole tiloja ottaa lisää marsuja. Kaiken lisäksi reissusta palattuani kotona odotti surullinen näky, kun viimeinen syrkkini oli tekemässä lähtöään. Sen jälkeen käytännössä päätin, että otankin jatkossa lisää marsuja.
Myöhemmin alkuvuodesta sain tilaa uusille marsuille, ja aloin suunnitella seuraavan marsukaksikon hankkimista. Siitä alkoikin odotus, joka palkittiin vihdoin heinäkuussa, kun kaksi pientä marsutyttöä tulivat lemmikkilaumani jatkeeksi. Tyttöjen kanssa aloitin myös ulkomuotoluokissa käymisen.
Marsuissa minua viehättää paljon niiden monipuolisuus. Miten paljon uusia asioita niiden kautta pääsee oppimaan, ja kuinka eläintenkin kautta voi saada hyviä ystäviä. Näyttelyihin mennessä tulee aina tosi mukava fiilis, kun ympärillä on ihmisiä, joita kiinnostaa samat jutut kuin itseä. Marsujen rotu- ja värikirjo on iso, ja aina tulee vastaan uudenlaisia marsuja, mistä en aikaisemmin ole kuullutkaan.
Minusta on mukava tulla pitkän päivän jälkeen kotiin, kun kuikut notkuvat herkkuja häkkinsä reunalla. Pääsee irtautumaan muista jutuista hetkeksi ja vain silitellä mukavuudenhaluisia otuksia. Sosiaalisuus onkin marsujen ehdottomasti paras asia. Vaikka usein marsuja saatetaan pitää haastavina ja työläinä, olen huomannut, että ne tylsät ja vaikeatkin asiat ovat helppoja, kun palkintona on tyytyväisiä eläimiä.
Olen oikeastaan löytänyt sen oman lajin, jonka parissa varmasti harrastus jatkuu pitkään. Toivon, että pääsen vielä joskus tulevaisuudessa myös kasvattamaan marsuja!
Kommentit
Lähetä kommentti